Pentti Hirvosen joulunäytelmä 3/3
Vammaisten joulu
jatkoa edellisestä
Näytös 7
Arska hiipii kohti orpokotia ja laukausten ääniä kädessään hansikaslokerossa aina pitämänsä magnum 44 revolveri (samanlainen kuin Clintillä Likaisessa Harryssä). Hän laskee yhteen 1+1 ja aavistaa, että on liian epätodennäköistä, jos laukaukset ja hänen kolkkaamisensa eivät jollakin tapaa liittyisi toisiinsa. Arskan saksan armeijan maihinnousukengät narisevat lumessa. Hänen sydämensä lyö hurjaa tahtia. Tätä hetkeä, pääsyä tositoimiin, Arska on odottanut vuodesta 1974 kun sai isältään lahjaksi ilmakiväärin ja näki televisiosta sotaelokuvan, jossa John Wayne ampui natseja konepistoolilla lonkalta.
Kun matkaa on enää muutama metri, ovi lennähtää auki ja joulupukiksi pukeutunut Teppo Mäkinen ryntää ulos kimpussaan puolen tusinaa kehitysvammaista ja triplamäärä aivan kannoilla seuraten. Arskan refleksit ovat kehittyneet vuosikausien ammuntaharrastuksen seurauksena salamannopeiksi. Sekunneissa hän ymmärtää, että tuossa menee hänet kolkannut mies, joka kaiken lisäksi on aseistettu. Ei tarvita kuin jati-maticin heilahtaminen hänen suuntaansa kun magnum 44 puhuu. Teppo Mäkisen viimeinen ajatus on puhdas pakokauhu, sitten hänen päänsä räjähtää. Hetkeksi, ehkä vain muutamiksi sekunneiksi, ehkä minuutiksi, kaikki pysähtyy. Jouluyö on aivan hiljainen. Arska tuijottaa kuollutta Teppo Mäkistä. Vammaiset tuijottavat vuoroin kuollutta joulupukkia ja vuoroin Arskaa. Teppo Mäkinen tuijottaa kuollein silmin öiselle taivaalle.
Sitten raivo syttyy vammaisten silmiin uudelleen. Tässä on mies, joka tappoi joulupukin, heidän vammaiset aivonsa hokevat. He jäävät nyt ilman lahjojaan, ainoaa iloa heidän surkeassa vammaisessa elämässään.
Arskan refleksejä tarvitaan jälleen. Hän ampuu kaksi ensimmäistä kohti tulevaa vammaista ja pinkaisee sitten juoksuun. Sydän takoo adrenaliinia vereen. Ensimmäistä kertaa elämässään Arska tuntee kunnolla elävänsä. Hän nauraa ja ampuu olan yli kaksi vammaista lisää. Sitten hän on autollaan. Vammaiset eivät myöhästy paljoa, mutta kun Arska kaasuttaa pois keskisormea ikkunasta näyttäen, on heidän kohtalonsa jäädä neuvottomina seisomaan keskelle tietä kuola suupielistä ja veri haavoista valuen.
Näytös 8
Muukalaislegioonankin käynyt nuorempi konstaapeli Kari Virtanen ei ole uskoa silmiään kun saapuu hälyksen saattelemana vammaisten orpokodin luo. Ruumiita on kaikkialla. Keskellä pihaa makaa vammaisten ympäröimä kuollut joulupukki. Kari Virtanen kutsuu apujoukkoja ja astuu ulos autostaan. Samalla hetkellä kun vammaiset alkavat vyöryä häntä kohti, hän tajuaa jollakin erittäin syvällisellä tasolla, että koko hänen siihenastinen elämänsä kulminoituu tähän hetkeen.
Jälkinäytös
Arska istuu kotonaan keinutuolissa ja polttaa piipputupakkaa. Hänen osuudestaan verilöylyyn ei ole mainintaa välipäivien lehdissä. (Otsikoita: KEHITYSVAMMAISET TAPPOIVAT JOULUPUKIN! VAMMAISIA TULITTANUT POLIISI HYLLYTETTIIN – PUOLUSTIN VAIN ITSEÄNI! JOULUPUKKI OLI PEDOFIILI!) Poika, joka ei saanutkaan lahjaksi luvattua jati-maticia, alkaa toipua mökötyksestään. Vaimo lukee sohvalla Sofi Oksasen uutta kirjaa. Televisiossa gaselli pakenee paniikissa sitä takaa ajavaa gepardia. Elämä on kaikin puolin mallillaan.
Esirippu laskeutuu
Avainsanat: Arska, aseet, aseistettu, hirvonen, jati-matic, John Wayne, joulu, jouluaatto, kehitysvammainen, magnum 44, pakokauhu, pentti, Teppo Mäkinen, vammainen
