Tulkaahan kaikki pikku perseenreijät La 4.7 klo18 Katsomaan Legendaarisen Pekko Rinkisen uusinta taideteosta
osoitteessa hirvikatu 10, Tampere, sijaitsevaan Hirvitalo nimiseen paikkaan.
Jussin jälkeen
Pieni raportinpoikanen Kemin sarjakuvapäiviltä lienee paikallaan. Kuten edellisessä viestissä jo mainostettiinkin, pidimme kyseisessä tapahtumassa näyttelyn, joka oli tavallaan katsaus Happy Horsen tuotantoon menneiltä vuosilta. Happy Horse Comicsia paikan päällä olivat edustamassa herrasmiehet Jukka Tilus ja Pekko Rinkinen. Viikonloppu sujui kaikin puolin asiallisissa ja sivistyneissä merkeissä. Näyttelyn ansiokas ripustus ja ulkoasu keräsivät asianmukaista kiinnostusta niin nuorissa kuin vähän vanhemmissakin kävijöissä. Ilmat olivat mitä mainioimmat, viinoista ja safkoista plussaa, hotellin katolta voi kusta on hyvät näköalat ja sitä rataa. Ohessa vielä muutama näyttelykuva.
Kemin tämänvuotisten sarjakuvapäivien yhteydessä avautuu myös Happy Horsen tuotantoa vuosien varrelta esittelevä pienimuotoinen näyttely.
No pitihän se arvata, että kaiken takana on tietysti maailmanlaajuinen juutalaisten salaliitto.
Koko perheen humoristinen sarjakuvastrippi Pää-asioita siirtyi nettiaikaan.
Vanhoja strippejä uusissa kuorissa + uusia strippejäkin on tarkoitus alkaa tehdä.
Ceck it out:
http://asiat.blogsome.com/
Tulkaahan kaikki katsomaan hienoa taidetta: Art Veturit
Etsi kuvasta hauska yksityiskohta. Etualalla olevaa dorkan näköistä tyyppiä ei hyväksytä vastaukseksi. Kuvan voit myös klikata hiukan isommaksi, jos näkösi on (esim. liiallisen runkkaamisen seurauksena) huonontunut.
Nuori lupaus Mikko Tapio esittelee ylpeänä taiteellista tuotantoansa.
“Idea lähti kun näin liikaa sellaisia käytetyn vaipan näköisiä läskejä luusereita matkallani taiteen huipulle.” -Herra Tapio
Pentti Hirvosen joulunäytelmä 3/3
Vammaisten joulu
jatkoa edellisestä
Näytös 7
Arska hiipii kohti orpokotia ja laukausten ääniä kädessään hansikaslokerossa aina pitämänsä magnum 44 revolveri (samanlainen kuin Clintillä Likaisessa Harryssä). Hän laskee yhteen 1+1 ja aavistaa, että on liian epätodennäköistä, jos laukaukset ja hänen kolkkaamisensa eivät jollakin tapaa liittyisi toisiinsa. Arskan saksan armeijan maihinnousukengät narisevat lumessa. Hänen sydämensä lyö hurjaa tahtia. Tätä hetkeä, pääsyä tositoimiin, Arska on odottanut vuodesta 1974 kun sai isältään lahjaksi ilmakiväärin ja näki televisiosta sotaelokuvan, jossa John Wayne ampui natseja konepistoolilla lonkalta.
Kun matkaa on enää muutama metri, ovi lennähtää auki ja joulupukiksi pukeutunut Teppo Mäkinen ryntää ulos kimpussaan puolen tusinaa kehitysvammaista ja triplamäärä aivan kannoilla seuraten. Arskan refleksit ovat kehittyneet vuosikausien ammuntaharrastuksen seurauksena salamannopeiksi. Sekunneissa hän ymmärtää, että tuossa menee hänet kolkannut mies, joka kaiken lisäksi on aseistettu. Ei tarvita kuin jati-maticin heilahtaminen hänen suuntaansa kun magnum 44 puhuu. Teppo Mäkisen viimeinen ajatus on puhdas pakokauhu, sitten hänen päänsä räjähtää. Hetkeksi, ehkä vain muutamiksi sekunneiksi, ehkä minuutiksi, kaikki pysähtyy. Jouluyö on aivan hiljainen. Arska tuijottaa kuollutta Teppo Mäkistä. Vammaiset tuijottavat vuoroin kuollutta joulupukkia ja vuoroin Arskaa. Teppo Mäkinen tuijottaa kuollein silmin öiselle taivaalle.
Sitten raivo syttyy vammaisten silmiin uudelleen. Tässä on mies, joka tappoi joulupukin, heidän vammaiset aivonsa hokevat. He jäävät nyt ilman lahjojaan, ainoaa iloa heidän surkeassa vammaisessa elämässään.
Arskan refleksejä tarvitaan jälleen. Hän ampuu kaksi ensimmäistä kohti tulevaa vammaista ja pinkaisee sitten juoksuun. Sydän takoo adrenaliinia vereen. Ensimmäistä kertaa elämässään Arska tuntee kunnolla elävänsä. Hän nauraa ja ampuu olan yli kaksi vammaista lisää. Sitten hän on autollaan. Vammaiset eivät myöhästy paljoa, mutta kun Arska kaasuttaa pois keskisormea ikkunasta näyttäen, on heidän kohtalonsa jäädä neuvottomina seisomaan keskelle tietä kuola suupielistä ja veri haavoista valuen.
Näytös 8
Muukalaislegioonankin käynyt nuorempi konstaapeli Kari Virtanen ei ole uskoa silmiään kun saapuu hälyksen saattelemana vammaisten orpokodin luo. Ruumiita on kaikkialla. Keskellä pihaa makaa vammaisten ympäröimä kuollut joulupukki. Kari Virtanen kutsuu apujoukkoja ja astuu ulos autostaan. Samalla hetkellä kun vammaiset alkavat vyöryä häntä kohti, hän tajuaa jollakin erittäin syvällisellä tasolla, että koko hänen siihenastinen elämänsä kulminoituu tähän hetkeen.
Jälkinäytös
Arska istuu kotonaan keinutuolissa ja polttaa piipputupakkaa. Hänen osuudestaan verilöylyyn ei ole mainintaa välipäivien lehdissä. (Otsikoita: KEHITYSVAMMAISET TAPPOIVAT JOULUPUKIN! VAMMAISIA TULITTANUT POLIISI HYLLYTETTIIN – PUOLUSTIN VAIN ITSEÄNI! JOULUPUKKI OLI PEDOFIILI!) Poika, joka ei saanutkaan lahjaksi luvattua jati-maticia, alkaa toipua mökötyksestään. Vaimo lukee sohvalla Sofi Oksasen uutta kirjaa. Televisiossa gaselli pakenee paniikissa sitä takaa ajavaa gepardia. Elämä on kaikin puolin mallillaan.
Esirippu laskeutuu
Sana aatonaatoksi
Näin joulun ollessa jo aivan ovella, on itse kunkin syytä viheltää peli hetkeksi poikki ja hiljentyä pohtimaan elämän syvempiä sisältöjä. Sitä miksi elämme elämäänne niin kuin elämme ja mikä meitä lopulta ajaa eteenpäin tässä maailmassa. Ovatko aineellisuus ja materialismi henkisyyttä tärkeämpiä arvoja, vai ollaanko jossakin vaiheessa lähdetty väärille urille ja unohdettu aivan kokonaan kaikki ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät jotakin.
Uskommeko me oikeasti siihen, että jumalan poika syntyi neitsyestä kaksituhatta vuotta sitten ja heilui sen jälkeen 30 vuotta yhdessä kolkassa maailmaa pätemässä sillä, että oli jumalan poika. Ja raamattuun, poliittisista syistä koottuun tekstikokoelmaan, jonka hullujen kirjoittamia ristiriitaisia kirjoituksia tulkitaan vielä nykyäänkin totuutena ja ohjenuorana sille miten pitää elää.
Tai jatkuvan talouskasvun taas kerran romahtaneeseen ihanteeseen, jossa kuluttaminen ja rahantekeminen määrittelevät ihmisen ja joulu on markkinatalouden näkökulmasta vain piikki ihmisen kulutuskäyttäytymisessä. Ostamme tavaroita, joita emme tarvitse, täytämme nurkkamme rihkamalla ja kuvittelemme joulun olevan ilon ja antamisen juhla, vaikka se on oikeasti on vain joukkohysteriaa, väkisin sisäistetty ostamisen koodi – sopulit hyppäämässä yksissä tuumin alas jyrkänteeltä.
Mitäs perkelettä sitten, jos kumpikaan ylläolevista ei nappaa? Kirkosta voi aina erota, mutta uskonto on silti kuvottavan paljon läsnä jokapäiväisessä elämässä. Positiivista on, että kristinuskolle voi sentään tällä hetkellä vittuilla ilman pelkoa tapetuksi tulemisesta, jehovan todistajille ei tarvitse avata ovea ja hihhulit voi kadulla kiertää kaukaa jos niikseen tulee.
Talouselämä on kinkkisempi juttu. Isossa maailmassa muutamat ihmiset pyörittävät tuhansia miljardeja kuin taskurahoja ja kun homma vääjämättä jossakin vaiheessa aina kosahtaa, kaikki kärsivät ja asiantuntijoita ilmaantuu koloistaan jälkimoralisoimaan sormi pystyssä kimeällä nenä-äänellä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Valtiot ja poliitikot ovat pikkutekijöitä, tekevät mitä raha käskee, pitävät tyhjiä puheitä tyhjille valtuustosaleille, koska heillä ei muuta virkaa enää ole.
Mutta taisinpa taas hiukan eksyä aiheesta. Joulustahan tässä oli tarkoitus puhua. Miten sinä siis vietät joulusi? Katsotko aattoaamuna jumalanpalveluksen ja menet joulukirkkoon kuten aina ennenkin? Tuskailetko lahjahankintojesi kanssa viime hetkellä prisman tungoksessa kuten tuhannet muut? Onko joulusiivous tekemättä? Ahdistaako saatanasti, kun jouluseimestä on jeesuslapsi hukassa ja kuuseen pitäisi ostaa uudet kynttilät kaupasta, joka on auki enää viisi minuuttia ja sukulaisilla on yhtä vittumaiset naamat kuin viimekin vuonna?
Jos unohtaa stressaamisen, eikä ota kaikkea (ts. mitään) niin vakavasti, on joulu sinänsä ihan leppoisaa aikaa. Hetken hengähdystauko vuoden lopussa. Voi löhötä sohvalla ja samaistua avaraa luontoa katsoessa auringossa torkkuvaan leijonaan samalla kun juo sahtia ja vetää suklaakonvehteja ja kinkkua. Lahjaksi saa ässäarvan ja villasukat mutta parempi niin kuin näytellä tyytyväistä kun paketista paljastuu sähkökäyttöinen selänraaputin tai vastaava turhake, joka maksoi mustassa pörssissä 19,90.
Kaikesta huolimatta hyvää joulua
toivoo Pentti Hirvonen
kalenterin 20. luukku
joulukalenterin 20. luukku
